(I Was) Brave Enough To Get Lost

Uskalsin eksyä // I was brave enough to get lost

akryyli kankaalle / acrylics on canvas
lehtikulta / gold leaf
100 x 120 cm
2019
sold

*

ei kukaan tiedä,
ei täysin,
mistä olen tullut tähän

muistan itse polut,
risteykset,
sen miltä tuntui seistä niiden edessä

ja sen miten toisinaan juoksin,
pelottomana,
ja taas toisinaan
harhailin haluamattani

ja että
tuntemattomien polkujen varsilta
löysin vahingossa 
kauneimmat kivet,

toisinaan
kompastuin niihin

eivät he tiedä,
miten toisinaan
seisahduin
kun valo yllätti minut,

ja miten se oli erilaista riippuen siitä,
muistinko kääntyä 
sitä kohti
eihän kukaan tiedä
millaisia maailmoja kannan itsessäni;

olen kävellyt veitsenterällä,
juossut itseni väsyksiin,
unohtanut itseni aina uudestaan,
herännyt hätkähtäen omaan ääneeni

olen juossut, vaikken ole tuntenut tietä,
uskaltanut eksyä, vaikka minua varoitettiin

eivät he tiedä että
näiden polkujen varsilta
olen sattumalta
poiminut talteen itseni,

varovasti
pala kerrallaan

kunnes olen tullut
niin lujaksi
että kestän -

niin lujaksi
että uskallan

olla kesken.

//

no-one knows,
not really,
where I’ve come from 



I remember every path,

every crossroads,
and what it felt like
to stand in them -

or how sometimes I ran,
fearless,

and some other times
realised I had been wandering

for who knows how long

on roads I didn’t remember choosing

or how
sometimes

I stumbled upon the most beautiful stones

on those unknown paths -



…sometimes

they made me stumble.



no-one knows,

not really,

how sometimes I was forced to pause

when the light sneaked up on me



from the back,

uninvited,

long awaited



and how it got brighter

every time I turned to face it.

no-one knows
the vastness of the worlds I carry within me;

I’ve walked on a knife-edge,
ran until I collapsed,
I’ve lost myself time and time again,
been startled awake 
by my own voice -

I’ve ran even if I haven’t known the way
I’ve been brave enough to get lost
even if they warned me against it

they don’t know, not really,
that on these paths
I’ve accidentally stumbled 
on myself

picked myself up, carefully,
piece by piece

rock by rock


every beautiful rock

until I’ve become strong enough
to be lost

strong enough

to be lost.