Minulla kesti viime viikkoon asti ymmärtää, miksi oikeastaan maalaan nyt kuvia naisista lintujen ja peurojen ja vallattomien kukkien kanssa. Näitä on noussut pintaan elokuusta saakka; tämänkin taulun viimeiset sipaukset asettelin jo kuukausia sitten - mutta runo pulpahti pintaan vasta viime viikolla.
Loppuunpalamisestani on nyt puolisentoista vuotta. Tänä syksynä olen ollut siinä vaiheessa, että jahtaan vimmaisesti ymmärrystä siitä, mitä oikeastaan on elää sisältäpäin. Miten erottaa, mitkä äänet ja toiveet ja tarpeet tulevat minusta - ja mitkä on annettu ulkopuolelta?
On hätkähdyttävän helppoa imeä huomaamatta mieleensä vaatimuksia, jotka eivät ole millään tavalla… omia. Ulkopuoliset äänet saattavat hiipiä arvojenkin ohi, salakavalasti - kunnes huomaa vaativansa itseltään asioita, joita ei toisilta edellytä.
Meillä on nykyisin mahdollisuuksia niin moneen, että niiden keskelle hukkaa itsensä. Voisi olla kaikkea kaikille koko ajan. Mutta mitä minä oikeastaan halusin olla, alunperin, ja itselleni?
Minulla kesti viime viikkoon asti ymmärtää, miksi oikeastaan maalaan nyt kuvia naisista lintujen ja peurojen ja vallattomien kukkien kanssa. Näitä on noussut pintaan elokuusta saakka; tämänkin taulun viimeiset sipaukset asettelin jo kuukausia sitten - mutta runo pulpahti pintaan vasta viime viikolla.
Loppuunpalamisestani on nyt puolisentoista vuotta. Tänä syksynä olen ollut siinä vaiheessa, että jahtaan vimmaisesti ymmärrystä siitä, mitä oikeastaan on elää sisältäpäin. Miten erottaa, mitkä äänet ja toiveet ja tarpeet tulevat minusta - ja mitkä on annettu ulkopuolelta?
On hätkähdyttävän helppoa imeä huomaamatta mieleensä vaatimuksia, jotka eivät ole millään tavalla… omia. Ulkopuoliset äänet saattavat hiipiä arvojenkin ohi, salakavalasti - kunnes huomaa vaativansa itseltään asioita, joita ei toisilta edellytä.
Meillä on nykyisin mahdollisuuksia niin moneen, että niiden keskelle hukkaa itsensä. Voisi olla kaikkea kaikille koko ajan. Mutta mitä minä oikeastaan halusin olla, alunperin, ja itselleni?