mistä kaikki alkoi?
Taiteeni keskipisteessä on ajatus siitä, että jokainen tarina on mahdollista kertoa toivon ja kauneuden kautta. Minua ajaa eteenpäin usko siihen, että kauneus ei ole vain sana vaan voima, joka muuttaa tapaamme suhtautua itseemme ja maailmaan ympärillämme. Kauneus on toivon sisar, tai ehkä ne ovat saman kolikon kaksi puolta - toista ei ole ilman toista.
Taiteen voimauttava ulottuvuus on tullut minulle tärkeäksi. Kompastuin asiaan alunperin vahingossa; matkani taitelijana alkoi varoittamatta elämänkriisistä joitain vuosia sitten. Kaksi perheenjäsentäni sai lähekkäin syöpädiagnoosin - samoina vuosina, kun kaksi ensimmäistä lastamme syntyivät. Elämän ja kuoleman ristiaallokossa keikkuessa elämä muutti muotoaan. Yhtäkkiä varmat vastaukset hävisivät, ja epävarmuuden keskellä oli etsittävä uutta tapaa olla.
Siinä hämärässä hapuillessa tapahtui kuitenkin jotain yllättävää; kriisin vaikeimpina hetkinä kauneus alkoi puhutella minua uudella, erikoisella tavalla. Kokemus oli hyvin konkreettinen. Kauneuden kokemus tuntui vastaavan kysymyksiin, joiden kanssa painin; aivan kuin se olisi ollut kieli, mieleni kaipasi oppia lisää.
Kauneus tuntui kantavan selässään toivoa. Lupausta siitä, että kaikki kääntyy vielä hyväksi.
En tarkoita kauneudella ainoastaan esteettistä kauneuden kokemusta. Kauneus on minulle ennenkaikkea kokemusta ehjyydestä, totuudesta, toivosta. Mikä tahansa tosi ja ehjä on kaunista.
Ura taiteilijana ei koskaan ollut suunnitelmissani; olin tähynnyt elämässäni aiemmin aivan toisiin suuntiin. Tämä hätkähdyttävä kauneuden kokemus pyöräytti minut kuitenkin elämässäni ympäri; halusin päästä lähemmäs sitä, oppia sen kielen. Tartuin siveltimeen - eikä paluuta enää ollut.
Tämän kokemukseni vuoksi minua puhuttelee syvimmin juuri kauneuden mahdollisuus kantaa elämän keskeisimpiä tarinoita. Miten ihmiselämän todelliset, eletyt tarinat voisi pukea väreiksi…? Mitä tapahtuisi, jos haastavatkin, särmikkäätkin tarinat silitettäisiin pehmeiksi sävyiksi?
Uskon, että taiteella on mahdollisuus auttaa meitä käsittelemään elämäntarinaamme - tekemään sopu sen kanssa, hyväksymään se, ottamaan se vastaan yhä syvemmin. Mikä tahansa tarina voidaan kertoa kauneuden kautta, ja sellaisena se voi muuttaa meitä.