Kauneinta meissä on vapaus
akryyli kankaalle
kullanvärinen lyöntimetalli
80 cm
2021
myyty // 390 €
*
on asioita joita ei voi kesyttää
menettämättä niitä
tuuli on tuulta vain siksi,
että se on vapaa;
jos pysäytät sen, on se vain
seisovaa ilmaa
ja jos linnussa kauneinta
on sen lennon kaari,
miksi vangitsisit sen -
ja entä jos meillekin on totta
sama kuohuva elämä,
että kaikki kauneimmat asiat
ovat aina villejä -
ehkä jokin elää ja hengittää
vasta kun irrotan otteeni
etten leikkaisi villiä kukkaa
vain päiväksi pöydälleni
ehkä, jos päästän irti
vihdoin tulenkin todeksi?
// kv
*
Kultaisella lyöntimetallilla hahmotellut pääskyset lentävät tässä teoksessa. Smaragdinvihreä, valkoinen ja vaaleanpunainen lomittuvat niiden alla runsaina kerroksina toisiinsa.
*
Tämä teossarja syntyi sen pohtimisesta, kuinka elämässä on asioita, joita ei voi hallita - ja joita ei tulekaan yrittää kontrolloida. On asioita, jotka menettää, jos yrittää omistaa ne.
Tuulta ei voi vangita paikoilleen ilman että se lakkaa olemasta tuuli; ja jos linnun sulkee häkkiin, kadottaa se mahdollisuutensa lentää. Villinä kasvavan kukan voi katkaista maljakkoon, mutta siinä se elää vain hetken.
Ajattelen, että meissä ihmisissä on paljon samaa. On asioita, joiden on vain annettava olla - lentää, kasvaa, puhaltaa. Tunteiden on annettava tulla, vaikka ne puhaltavat joskus elämän muistiinpanot sekaisin, kuohuttavat, hämmentävät. Unelmia ja toiveita ei voi katkaista ja leikata pois, rakkautta kitkeä olemattomiin - ja toisaalta pelkokaan ei lakkaa pakenemalla.
Nykyisin usein ajatellaan, että elämästään voi tehdä mitä vain, kun tarpeeksi yrittää - ja että menestyminen tai onnellisuus on itsekurin asia. On vain otettava elämä haltuun, tiukkaan kontrolliin, kerättävä itsensä ja toteutettava toiveensa. Ja samalla elämä sattumuksineen, yllätyksineen, tapahtumineen on arvaamaton kuin tuuli ja sinnikäs kuin muuttolintu. Olen syksyn 2021 aikana miettinyt paljon sitä, miten onnellisuus ei ole saavutus, ei mitään, jonka voi saada aikaan; onnellisuus on luonnonilmiö, joka tapahtuu, kun sitä ei raivoisasti etsi. “Se on sivutuote”, sanoo terapeuttini; “onnellisuus saa tilaa kun ihminen yksinkertaisesti on läsnä asioissa, jotka hänelle ovat merkityksellisiä”.
Elämää ei voi hallita. Ei itseään, ei tunteitaan; elämä on luonnonvoima, joka tapahtuu meille. Sitä voi oppia tuntemaan, sen kanssa toimimaan; vapaa lintu voi laskeutua hetkeksi syömään kädestäni, mutta häkkiin sitä en voi sulkea, en vangita tuulta.
Miten jännittävää elämästä voisikaan tulla, jos en yrittäisi hammasta purren hallita maailmaa…? Mitä meissä saattaisi puhjeta esiin, jos antaisimme tuntemattomalle mahdollisuuden?