Nimeni on Kaisa Vanhala. Olen kuvataiteilija, jonka syvin intohimo on kuvata tunteiden ja niiden kantamien tarinoiden sävyjä. Minua kiehtoo suunnattomasti värin ja muodon mahdollisuus kietoa sisäänsä tarinoita; välittää muistoja, toiveita, merkityksiä, unelmia. Värit ovat voimakkaita symboleja - usein ne puhuvat sanoja syvemmin.

Maalaaminen on minulle tapa tavoittaa elämän rajapintoja: hetkiä, joissa jokin näkyvä ja näkymätön lomittuvat. Rakastan tarinoiden kanssa työskentelyä, ja inspiraationi nousee lähes poikkeuksetta merkityksellisyyden kokemuksista - hetkistä, jotka määrittävät meitä ihmisinä, joita ilman emme olisi me.

Henkilökohtaisten, ihmisen omaa tarinaa kantavien taulujen luominen on iso osa työtäni; minua kiehtoo ajatus taulusta ikäänkuin konkreettisena symbolina, joka läsnäolollaan kodissa muistuttaa siitä, joka elämässä on tärkeintä. Nämä tilaustyöt syntyvät usein monien keskustelujen ja pohdintojen kautta, oikeita sävyjä ja muotoja yhdessä asiakkaan kanssa etsien.

Näillä sivuilla kerron tähänastisista töistäni ja tarinoista niiden takana. Ota kuppi kahvia käteesi, tee olosi mukavaksi, ja katsele rauhassa ympärillesi…!

Galleriasivulta löytyvät valmistuneet työni. Jos mieleesi tulee jokin kysymys, ota yhteyttä - kerron mielelläni lisää tavastani työskennellä…!

Ja otathan yhteyttä, jos olisit kiinnostunut mahdollisuudesta tilata henkilökohtainen taulu itsellesi. Lisää tilaustöistä voit lukea täällä.

mistä kaikki alkoi? 

Taiteeni keskipisteessä on ajatus siitä, että jokainen tarina on mahdollista kertoa toivon ja kauneuden kautta. Minua ajaa eteenpäin usko siihen, että kauneus ei ole vain sana vaan voima, joka muuttaa tapaamme suhtautua itseemme ja maailmaan ympärillämme. Kauneus on toivon sisar, tai ehkä ne ovat saman kolikon kaksi puolta - toista ei ole ilman toista.

Taiteen voimauttava ulottuvuus on tullut minulle tärkeäksi. Kompastuin asiaan alunperin vahingossa; matkani taitelijana alkoi varoittamatta elämänkriisistä joitain vuosia sitten. Kaksi perheenjäsentäni sai lähekkäin syöpädiagnoosin - samoina vuosina, kun kaksi ensimmäistä lastamme syntyivät. Elämän ja kuoleman ristiaallokossa keikkuessa elämä muutti muotoaan. Yhtäkkiä varmat vastaukset hävisivät, ja epävarmuuden keskellä oli etsittävä uutta tapaa olla.

Siinä hämärässä hapuillessa tapahtui kuitenkin jotain yllättävää; kriisin vaikeimpina hetkinä kauneus alkoi puhutella minua uudella, erikoisella tavalla. Kokemus oli hyvin konkreettinen. Kauneuden kokemus tuntui vastaavan kysymyksiin, joiden kanssa painin; aivan kuin se olisi ollut kieli, mieleni kaipasi oppia lisää.

Kauneus tuntui kantavan selässään toivoa. Lupausta siitä, että kaikki kääntyy vielä hyväksi.

En tarkoita kauneudella ainoastaan esteettistä kauneuden kokemusta. Kauneus on minulle ennenkaikkea kokemusta ehjyydestä, totuudesta, toivosta. Mikä tahansa tosi ja ehjä on kaunista.

Ura taiteilijana ei koskaan ollut suunnitelmissani; olin tähynnyt elämässäni aiemmin aivan toisiin suuntiin. Tämä hätkähdyttävä kauneuden kokemus pyöräytti minut kuitenkin elämässäni ympäri; halusin päästä lähemmäs sitä, oppia sen kielen. Tartuin siveltimeen - eikä paluuta enää ollut.

Tämän kokemukseni vuoksi minua puhuttelee syvimmin juuri kauneuden mahdollisuus kantaa elämän keskeisimpiä tarinoita. Miten ihmiselämän todelliset, eletyt tarinat voisi pukea väreiksi…? Mitä tapahtuisi, jos haastavatkin, särmikkäätkin tarinat silitettäisiin pehmeiksi sävyiksi?

Uskon, että taiteella on mahdollisuus auttaa meitä käsittelemään elämäntarinaamme - tekemään sopu sen kanssa, hyväksymään se, ottamaan se vastaan yhä syvemmin. Mikä tahansa tarina voidaan kertoa kauneuden kautta, ja sellaisena se voi muuttaa meitä.