Korkeammalle

akryyli kankaalle
90 x 90 cm

myyty // 550 € (sis. alv. 10%)

*

kuvittelen
itseni linnuksi.

sateen läpi,
halkaisen pilvet,
pisaroita siipisulissa.

mitä korkeammalla olen
sitä hiljaisemmaksi käyvät äänet.

tuuli kirkastuu minussa;
näin korkealla
on aina valoa.

mitä kauemmin olen tässä
sitä syvemmin
hiljaisuus asettuu minuun

kiertyy sormenpäihin
mielen kaarteisiin
virtaa sydänalassa suvannoksi.

kuvittelen
itseni vapaaksi.

halkaisen melun,
äänten läpi
valon säikeitä
siipisulissa.

// kv

*

Veden hiljainen ääni rantakivillä.
Tuuli haavanlehdillä.
Hiekan rahina kenkien alla.
Hengitys iltahämärässä.
Sade kattoa vasten.

Hiljaisuudella on monta ääntä, jokainen niistä yhtä erityinen. Olen viime vuosien aikana huomannut kaipaavani hiljaisuutta yhä enemmän. Kuvittelin ehkä ennen tarvitsevani ennen kaikkea liikettä, muutosta ja haastetta - nykyisin huomaan, että kaipaan suvantoja, hiljaisia metsäaukeita, raukeita iltoja hämärässä. Kaipaan hiljaisuutta, sitä, että asiat pysähtyvät, rauhoittuvat, kiertyvät kerälle ja tulevat todeksi. Vasta, kun olen hiljaa, alan kuulla, mitä mieleni puhuu.

Tämä taulu syntyi näinä syksyn ensimmäisinä viikkoina; töihin palatessani huomasin, että aivan ensimmäiseksi on jälleen opeteltava olemaan hiljaa. Kesän hulina ja vilinä on ihanaa, helle ja sen hehku, ja nautin tästä sirkuksesta kolmen lapsen äitinä. Mutta tuntuu siltä, että kaikki tämä kaunis kaaos kuluttaa jotakin varastoa sisimmässä, jota on taas ladattava. Helteen jälkeen haluan syyssateeseen, kiireen jälkeen haluan unohtaa itseni veden ääreen, auringonvaloon. Äänten pauhun jälkeen haluan kuunnella, miltä pisarat kuulostavat puunlehdillä, ohikulkeva tuuli haavan latvuksessa.

Haluan olla hiljaa, ja hiljaisuus kertyy minuun lammikoiksi, järviksi, meriksi. Vasta kun astia on taas täysi, osaan ammentaa siitä.

Maailma on täynnä ääniä, ja jotkut niistä ovat kuluttavia. Joskus ääntä on liikaa, joskus häly käy liiaksi päälle. Silloin on paettava meteliä, käveltävä tarpeeksi kauas, noustava tarpeeksi korkealle. Pilvien yllä on vain tuuli ja valo, myrsky on jäänyt jonnekin alas. 

Niistä ajatuksista syntyi tämä teos.

***

(Sinivihreät sävyt ovat vaikeimpia vangita kameralla luonnonmukaisesti. Tämän taulun sinivihreät ovat syviä merenvihreitä, jadenvihreitä; kuvissa taulu vaikuttaa sinisemmältä kuin luonnossa. Se myös menettää kuvissa syvyydestään hieman. <3)