Ad Astra
akryyli kankaalle
kullanvärinen lyöntimetalli
81 x 100 cm
2021
myyty // 450 €
*
Valokuvan värit on huolellisesti säädetty mahdollisimman lähelle luonnontilaa. Eri näytöt voivat toistaa niitä hieman eri tavoin. Sinisen pigmentit myöskin taittuvat valokuvissa usein hieman väärin. Teoksen sävyt ovat syvä sinivioletti, vahva ultramariinin sininen sekä voimakas, syvä petroli.
*
”opta ardua pennis astra sequi”
latina // 'the desire to pursue the high [/hard to reach] stars on wings', Vergiliuksen runosta
”ad astra”
latina // ‘kohti tähtiä’
*
jotkut meistä
melkein tahtomattaan
ovat syntyneet
siivet selässään
varpusensiivet,
kotkansiivet,
pääskysen koskaan väsymättömät siivet…
mutta jostain syystä
vain he joilla on lentämisen lahja
näkevät toistensa kaipuun -
ja he muut, he sanovat: tule alas!
asetu! tee pesä, pysähdy…!
älä kiipeä niin korkealle,
ettet satuta itseäsi
mutta eivät he tiedä, eivät he näe
niitä tähtiä jotka siivekkäillä on silmissään;
jos on saapunut tänne siivet selässään
ei koskaan voi lakata
kaipaamasta korkeammalle -
onhan tähtiin
kovin pitkä matka
mutta he jotka tuntevat tien
eivät väsy matkalla
sillä mitä sen parempaa on
kuin kohota tähtiä kohti
// kv
*
Ajattelen, että unelmoimisen kyky on syntymälahja. Ehkä jokaisella lapsella on silmiensä takana kokonainen taivas täynnä tähtiä; heille sadun maailma on vielä auki, sen salaisuudet vain avaamattomia ovia joita etsiä. Heillä on siivet selässään, ja usko lentämisen mahdollisuuteen.
Joskus, kun ihminen kasvaa lapsuudestaan pois, voi unelmoiminen käydä kipeäksi. Liian monta liian kaukana olevaa tähteä voi taittaa siivet ajatuksilta, sitoa ne suppuun. Lapsen unelmat ovat keveitä, pehmeitä, huolettomia; aikuisen unelmat usein syviä, kauniinraskaita ja korvaamattoman kalliita. On riskialttiimpaa unelmoida silloin, kun tietää unelmiensa hinnan.
Ajattelen, että suurinta rohkeutta on se, että hinnasta huolimatta, kipua karttamatta kurkottaa tähtiä päin silloinkin, kun ne tuntuvat saavuttamattomilta - uskoo siipiinsä, vaikkeivät toiset niitä näkisi. Elää niinkuin olisi matkalla tähtiä päin, päästämättä irti kaipuustaan korkeammalle. Unelmat käyvät mahdottomiksi vasta silloin, jos itse riisuu siivet selästään.
Siihen asti kaikki on mahdollista - ja jos rakastaa lentämistä, ei matka perille ole liian pitkä.