Niin monta syytä rakastaa ukonilmaa

akryyli kankaalle
100 x 120 cm

myyty // nyt 474 € (orig. 790 €)

(sis. alv 10%)

*

ilma tiivistyy ympärilläsi,
säkenöi sähkönä
ja kun kuljen ohi
meistä iskeytyy kipinöitä

tunnen ihollani miten
korkeaksi paine nousee;
pilvet kiipeävät jylhemmiksi,
horisontissa
valo on hehkuvaa kuin
myrskyn alla

tässä talossa
tuulee!

hetken aikaa
olemme tulta ja tappuraa
raesadetta ja villiä tuulta,

sinusta salamoi
ja minussa palaa
myrskyn merkki.

mutta valo ei ole koskaan niin kaunista
kuin myrskyn alla
myrskyn jälkeen.

pilviin piirretty näkyviin 
kaikki se
mikä meitä sitoo yhteen;

tässä talossa
tunteet ovat totta

ja pilvien mentyä
meissä on totta 
auringonlasku,
meren pehmeä ilta

meissä on totta
se että menemme
jokaisesta myrskystä läpi
yhtä
matkaa.

// kv 

*

Eräs asia, jonka erityisesti olen halunnut opettaa lapsilleni on se, että tunteet ovat aina hyväksyttyjä. Yhtään tunnetta ei tarvitse pelätä, peittää tai hylätä; ellei niitä kohtaa silmästä silmään, ne hiipivät mielen taustalle ja koteloituvat sinne. On parempi tuntea, marssia tunteidensa keskelle ja katsoa, mitä sitten tapahtuu. Toki on eri asia, mitä tunteidensa kanssa tekee - mutta pelätä niitä ei tarvitse, eikä pelkonsa takia kätkeä. Opettelemme kunnioittamaan toinen toista, huomioimaan toisten tunteet, ja käyttäytymään fiksusti toisia kohtaan - mutta samalla opettelemme sitä, että omat tunteet saavat olla tosina olemassa, ja niistä saa puhua.

Tämä onkin talo, jossa hetkittäin tuulee. Useimmat meistä tässä talossa ovat kipakoita, sähäköitä; korkeapaineen ukkospilviä, sähkövarausta herkästi kerääviä salamaryppäitä. Liekö se sitten karjalaista verenperintöä, mutta itkusta nauruun on kovin lyhyt matka; tunteita sataa ja ryöppyää joskus vuolaasti, vaikkei niille aina osattaisi antaa edes nimeä. Elämä tuntuu, sileine ja karheine puolineen, auringonlaskuineen ja myrskyineen. 

Maalasin tämän taulun tätä taloa ajatellen; muistutukseksi siitä, että rakkaus (erityisesti lasten sellainen) pukeutuu joskus monenlaisiin vaatteisiin. Joskus ne näyttää kaipaukselta ja ikävältä, joskus huomionkaipuulta ja kiukulta, ja joskus kertakaikkiaan vain ukkosilmalta. Ja joskus pehmeältä auringonlaskulta, lempeältä aamulta.

Ehkä juuri siksi rakastan ukkosta. Minulle tämä taulu on korkeita kesäpilviä, horisontissa siintävää myrskynsineä, huikaisevaa latausta ilmassa - sekä sateenjälkeistä raikasta ilmaa, tuulenpesemää ihoa, tuulenpesemää rakkautta.

Tämä taulu asuu meidän olohuoneessamme, mutta jos sen tarina ja merkitys puhuttelee sinua, laita viestiä, ja jutellaan. <3